Tutkimus oli luonteeltaan poikittaistutkimus suomalaisista perusopetuksen vuosiluokkien 1–6 kouluista, niiden luokanopettajista ja 6. luokan oppilaista. Tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselynä ositetulla otannalla valittujen koulujen oppilailta (N = 2 230), luokanopettajilta (N = 321) ja rehtoreilta (N = 80). Näistä yhdeksässä koulussa suoritettiin lisäksi täydentävä teemahaastattelu. Vertailua varten valittiin vielä erillisellä otannalla yhdeksän Vihreän lipun tai Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin saanutta koulua. Tilastollisten analyysien avulla tutkittiin erilaisten muuttujien yhteyksiä sekä verrattiin erilaisia ryhmiä toisiinsa.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että koulun toimintakulttuurilla on merkitystä siihen, minkälaista kestävän kehityksen kasvatusta koulussa toteutetaan. Suoritetut haastattelut osoittivat, että rehtori on keskeinen henkilö koulun kestävän kehityksen toimintakulttuurin kehittämisessä. Tämän tutkimuksen mukaan kestävän kehityksen kasvatus toteutuu suomalaisissa peruskouluissa hyvin vaihtelevasti.
Kyselyn mukaan luokanopettajat toteuttavat kestävän kehityksen kasvatukseen sopivia oppilaskeskeisiä ja luonnon tutkimiseen sekä kokemiseen liittyviä työtapoja opetuksessaan vain satunnaisesti. Koulun toimintakulttuurin suhteen opettajien käyttämät työtavat eivät eronneet toisistaan. Hyvän kestävän kehityksen toimintakulttuurin kouluissa opettajat pitivät kestävän kehityksen toteuttamista tärkeänä, jonka vuoksi he toimivat kouluissaan useammin kestävää kehitystä edistävästi kuin heikon kestävän kehityksen toimintakulttuurin omaavien koulujen opettajat.
Kuudennen luokan oppilaat toimivat tutkimuksen mukaan vapaa-ajallaan kestävää kehitystä edistävästi satunnaisesti. He olivat saaneet koulussa melko vähän kestävään kehitykseen liittyviä elämyksellisiä ja toiminnallisia koulukokemuksia. Laadittu rakeneyhtälömalli osoitti, että ekologis-taloudeliset koulukokemukset vaikuttavat opittuna tapana pääasiassa suoraan oppilaan ympäristövastuulliseen vapaa-ajan käyttäytymiseen. Sitä vastoin sosiaalis-kulttuuriset koulukokemukset vaikuttavat sekä ympäristövastuulliseen että prososiaaliseen käyttäytymiseen sisäisten tekijöiden (asenteet, henkilökohtaiset normit ja pystyvyys) kautta.
Tämän tutkimuksen tuloksena syntyi kestävän kehityksen koulun malli, jossa koulun toimintakulttuuri on kestävän kehityksen kasvatuksen toteutumisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Mallissa koulun toimintakulttuurin neljän eri ulottuvuuden huomioiminen edistää ja mahdollistaa oppilaalle oppimiskokemuksia kestävän kehityksen eri ulottuvuuksista. Oppilaan saamat koulukokemukset vaikuttavat hänen ympäristövastuulliseen ja prososiaaliseen käyttäytymiseensä ja ohjaavat häntä kohti kestävämpää elämäntapaa.